Rymyreetu

VIR MVA, myönnetty 04.07.2020
Champion, myönnetty 27.06.2020
KTK-III 05/20, 17+16+17+17=67p.
SLA-II 07/20, 10+14+17+21+20=82p.
EV-I 04/20, 7+8+5+4+5+6=35p.
SV-II 04/20, 5,4+7+8+8,75+7.3+10+16=62,45p.

© AK

Perustiedot

Virallinen nimi Rymyreetu Rotu suomenhevonen
Sukupuoli ori Säkä, Väri 155cm, punarautias
Syntymäaika, ikä 04.07.2019, 7 vuotta (2kk=1v) VH-tunnus VH20-018-0246
Painotus Este- ja kenttäratsastus Kapasiteetti 100cm, Helppo
Omistaja Eedla S, VRL-14880 Kasvattaja Ville Nurminiemi, Ivalo evm

Luonnekuvaus

Reetulle ei aikanaan meinattu keksiä nimeä sen elellessä maitovarsana emänsä kanssa. Sitä kutsuttiin useimmiten "Reppanaksi", joka oli äärimmäisen huonosti pienelle orivarsalle sopiva nimi. Reppana jalostui aikanaan Reetuksi ja viralliseen nimeen lisättiin vielä hyvin kuvaava "rymy" etuliite. Reetu onkin maailman taitavin hevonen, ainakin laumakavereiden loimien tuhoamisessa sekä itsensä sotkemisessa tarhatessaan. Reetu tarhaa yhdessä toisen orin kanssa, ja jottei kaverin loimea tarvitse uusia viikoittain, on tarhaan kannettu mm. jumppapallo sekä kumisaapas, jotka ovat Reetun ultimaattisia lemppareita ja saavatkin tarhassa kovaa kyytiä. Käsitellessä Reetu on vauhdikas oripoika ja vaatiikin hyvin määrätietoista aikuista käsittelijää. Reetu ei missään nimessä ole ilkeä tai vihainen, mutta sen muisti on kuin kananlento, eikä se aina muista omaa kokoaan ja opetettuja käytöstapoja.

Ratsastettaessa Reetu on ahkera. Se yrittää aina parhaansa ja antaa kaikkensa selvästi nauttien työnteosta. Elefantin muisti ja nuori ikä näkyvät kuitenkin myös ratsastaessakin ajoittain ja vaatii kuskilta hyvin pitkiä hermoja. Viimeistään pakka sekoaa, mikäli tuuli sattuu lennättämään kentän poikki jotakin tai heiluttamaan kentän reunalla esimerkiksi pressuja. Lentävät objektit ovat Reetusta äärimmäisen pelottavia eikä pienen orin päähän mahdu se, etteivät ne muka söisi häntä elävältä. Reetussa on kuitenkin monipuolista potenttiaalia eri lajeihin.

Kouluratsastus on Reetulle se heikoin lenkki. Reetu herkästi höseltää ja tahtoisi tarjota vain mahdollisimman nopeaa etenemistä näyttävän liikkeen ja tarkkuuden sijasta. Esteillä Reetu kuitenkin innostuu ja terävöityy. Keskittymisen voi aistia miltei ilmassa, kun Reetu menee esteradoilla kuin tuli hännän alla. Vielä ei ole tullut vastaan erikoisestettä, jota Reetu kyttäisi tai pelkäisi vaan rohkea pikkuori on mennyt kaikesta ylitse.

Sukutaulu

isä. Vilivonkka
prt, 144cm
evm
ii. Ritari-Roope
prt, 154cm
evm
iii. Pyhimysteko
vrn, 152cm - evm
iie. Pirun Paukkuva Papatus
prt, 150cm - evm
ie. Olikos Suuri Ihme
tprt, 148cm
evm
iei. Nokare
m, 141cm - evm
iee. Olikos Syntiinlankeemus
tprt, 156cm - evm
emä. Kehälehti
vprt, 162cm
evm
ei. Hurman Hätkähdys
rtkm, 166cm
evm
eii. Kisan Pippuri
mkm, 168cm - evm
eie. Kiintorasti
rt, 162cm - evm
ee. Valon Voima
rt, 158cm
evm
eei. Häkellys
prt, 160cm - evm
eee. Valon Virpi
rt, 141cm - evm

Tutustu sukuun tarkemmin

i. Reetun isä Vilivonkka on punarautias pienhevosori, joka on luonteeltaan ikuinen lapsi hoitotoimenpiteissä, mutta syttyy kuumaksi kilpahevoseksi ratsastaessa. Vilivonkka on säkäkorkeudeltaan vain 144cm, mutta pienestä koostaan huolimatta tai juuri sen ansioista äärimmäisen ketterä esteratsu. Vilivonkalla onkin suuren tavoitteet estepuolen palkitsemisissa.

ii. Ritari-Roope on ulkonäöllisesti hyvin samannäköinen ja -oloinen kuin Reetukin. Reetun isä Vilivonkka on perinyt luonteensa kiistatta isältään. Roope on kuuma ja haastava, stereotyyppinen ori. Roope on kuitenkin todellinen moniosaaja ja saavuttanutkin menestystä koulu-, este- ja kenttäradoilta ennen eläkkeelle jäämistään.
ie. Olikos Suuri Ihme on vähän mitäänsanomaton ja huomaamaton tamma. Ihme on äärimmäisen kiltti ja terve suomenhevostamma, mutta hukkuu kaikkien muiden rautiaitten suomenhevosten sekaan. Myöskään luonteeltaan Ihme ei juuri nouse esiin suurena persoonana, vaan on se turvallinen hevonen, myös lapsille, hoitotoimien harjoitteluun. Alunalkaen Ihmettä ei ollut tarkoitus käyttää jalostukseen, mutta Ihmeen sukulinjat ovat kuitenkin hyvät ja toivottiin, että sen tyyni olemus tasottaisi Roopen haastavuutta.

e. Kehälehti on omistajansa suurin silmäterä. Kehälehti on kaunis vaaleanpunarautias, jonka lempeät silmät ja kiltti luonne valloittavat jokaisen. Kehälehti on kiltti ja varma ratsastettava sekä omaa paljon potentiaalia, mutta vaatii ratsastajalta osaamista esittääkseen sitä. Kehälehti on kilpaillut koulu- ja esteratsastuksesta kohtalaisella menestyksellä.

ei. Hurman Hätkähdys on rauhallinen, ruunamainen suomenhevosori. Hätke on kilpaillut kenttäkisoissa voittaen mm. suomen mestaruuden. Kilpaura päättyi kuitenkin 7 vuotiaana jännevammaan, jonka jälkeen Hätke on ollut vain harrasteratsuna sekä siitosorina.
ee. Valon Voima on hyvästä ja terveestä suvusta oleva tamma. Voimaa ei kuitenkaan ole viety ratsuna kovinkaan pitkälle, vaan on toiminut ikänsä siitos- ja seuratammana. Voiman varsat ovat yleensä olleet emänsä tavoin kauniita, hyvärakenteisia ja terveitä sekä omanneet potentiaalia moneen lajiin.

Jälkeläiset

Varsa Syntymäaika Vanhempi Omistaja Meriitit
o. Ripiäryökäle 01.06.2020 e. Hilipeähalla VRL-14880 KTK-III
t. Hevosen nimi 00.00.00000 e. Hevosen nimi omistaja tietoa
t. Hevosen nimi 00.00.00000 e. Hevosen nimi omistaja tietoa

Kilpailut

Näyttelyt

07.04.2020, Ponitila Adina, NJ, irtoSERT
18.04.2020, Haltiasalo, NJ, irtoSERT
02.05.2020, Haltiasalo, NJ, irtoSERT
25.06.2020, Haltiasalo, NJ, MVA-Sert (BIS10)
30.06.2020, Safiiritiikerin Kilpailukeskus, NJ, MVA-Sert (BIS31)

CUP-sijoitukset

30.06.2020, Susiraja, VSR-Cup, kenttä, Helppo, 3/40
31.07.2020, Susiraja, VSR-Cup, kenttä, helppo, 6/41

30.04.2020, Teilikorpi, ERJ-Cup, este, 100cm, 1/103

ERJ Esteratsastus

42 sijoitusta

13.04.2020, Kototalli, 100cm, 4/47
18.04.2020, Kototalli, 90cm, 2/34
22.04.2020, Kototalli, 100cm, 1/47
23.04.2020, Kototalli, 90cm, 1/34
23.04.2020, Farbranch Irish Draughts, 90cm, 5/50
25.04.2020, Winthrop, 90cm, 2/29
26.04.2020, Moana part breds, 100cm, 4/40
26.04.2020, Winthrop, 90cm, 1/28
28.04.2020, Moana part breds, 100cm, 4/40
28.04.2020, Winthrop, 90cm, 4/29
28.04.2020, Farbranch Irish Draughts, 100cm, 5/50
30.04.2020, Moana part breds, 100cm, 3/40
01.05.2020, Syyn Kartano, 100cm, 2/40
11.05.2020, Walia, 100cm, 2/40
13.05.2020, Syyn Kartano, 100cm, 1/40
13.05.2020, Mitar Warmbloods, 100cm, 4/50
14.05.2020, Mitar Warmbloods, 100cm, 2/50
14.05.2020, Tuontikeskus Vertigo, 100cm, 6/66
16.05.2020, Walia, 100cm, 1/40
18.05.2020, Walia, 100cm, 4/40
19.05.2020, Cloudfield, 90cm, 4/50
21.05.2020, Syyn Kartano, 100cm, 3/40
21.05.2020, Kuuran Suomenratsut, 100cm, 5/40
23.05.2020, Kuuran Suomenratsut, 100cm, 6/40
23.05.2020, Walia, 100cm, 2/40
26.05.2020, Syyn Kartano, 100cm, 6/40
26.05.2020, Mitar Warmbloods, 100cm, 5/50
27.05.2020, Mitar Warmbloods, 100cm, 5/50
27.05.2020, De Civitate Deorum, 100cm, 2/30
28.05.2020, Kuuran Suomenratsut, 100cm, 4/40
01.06.2020, Cloudfield, 100cm, 2/50
02.06.2020, Syyn Kartano, 100cm, 1/40
02.06.2020, Tiiron Ratsutalli, 100cm, 4/50
02.06.2020, Rósgarður, 90cm, 4/30
04.06.2020, Syyn Kartano, 100cm, 3/40
04.06.2020, Cloudfield, 100cm, 5/50
06.06.2020, Syyn Kartano, 100cm, 5/40
07.06.2020, Cloudfield, 100cm, 4/50
07.06.2020, Tiiron Ratsutalli, 100cm, 6/50
10.06.2020, Cloudfield, 100cm, 5/50
13.06.2020, Cloudfield, 100cm, 3/50
20.06.2020, Cloudfield, 100cm, 2/50

KERJ Kenttäratsastus

44 sijoitusta

11.04.2020, Prime Sporthorses, Helppo, 2/38
13.04.2020, Prime Sporthorses, Helppo, 1/38
15.04.2020, Prime Sporthorses, Helppo, 4/38
16.04.2020, Prime Sporthorses, Helppo, 3/38
18.04.2020, Prime Sporthorses, Helppo, 5/38
04.05.2020, Syyn Kartano, Helppo, 2/40
09.05.2020, Cloudfield, Helppo, 4/50
10.05.2020, Cloudfield, Helppo, 1/50
10.05.2020, Vaalama, Helppo, 1/34
13.05.2020, Aamun tila, Helppo, 5/50
14.05.2020, Aamun tila, Helppo, 3/50
15.05.2020, Aamun tila, Helppo, 5/50
24.05.2020, Farbranch Irish Draughts, Helppo, 4/50
24.05.2020, Walia, 100cm, 5/40
25.05.2020, Vaalama, Helppo, 2/34
26.05.2020, Farbranch Irish Draughts, Helppo, 5/50
28.05.2020, Viljalehto, Helppo, 5/30
29.05.2020, Vaalama, Helppo, 5/34
30.05.2020, Vaalama, Helppo, 4/46
02.06.2020, Hiivurin Suomenhevoset, Helppo, 5/50
02.06.2020, Hiivurin Suomenhevoset, Helppo, 1/50
07.06.2020, Chowter Sporthorses, Helppo, 1/40
07.06.2020, Syyn Kartano, Helppo, 1/40
10.06.2020, Farbranch Irish Draughts, Helppo, 3/40
11.06.2020, Farbranch Irish Draughts, Helppo, 5/40
13.06.2020, Hiivurin Suomenhevoset, Helppo, 3/50
15.06.2020, Syyn Kartano, Helppo, 2/36
15.06.2020, Hiivurin Suomenhevoset, Helppo, 1/50
16.06.2020, Hiivurin Suomenhevoset, Helppo, 5/50
18.06.2020, Hiivurin Suomenhevoset, Helppo, 3/50
23.06.2020, Hiivurin Suomenhevoset, Helppo, 4/50
25.06.2020, Hiivurin Suomenhevoset, Helppo, 5/50
16.07.2020, Viljalehto, Helppo, 3/30
19.07.2020, Kilpailukeskus Lupin, Helppo, 7/50
22.07.2020, Viljalehto, Helppo, 2/30
23.07.2020, Kilpailukeskus Lupin, Helppo, 7/50
26.07.2020, Kilpailukeskus Lupin, Helppo, 3/50
30.07.2020, Kilpailukeskus Lupin, Helppo, 7/50
01.08.2020, Viljalehto, Helppo, 4/16
06.08.2020, Viljalehto, Helppo, 3/16
10.08.2020, Viljalehto, Helppo, 1/16
15.08.2020, Kilpailukeskus Lupin, Tutustumis, 1/15
17.08.2020, Kilpailukeskus Lupin, Tutustumis, 1/15
19.08.2020, Kilpailukeskus Lupin, Tutustumis, 2/15

Päiväkirja

28.3.2020 Reetun saapuminen (Eedla)

Kauan odotettu hetki oli käsissä ja meidän uusi talli oli vihdoin saatu valmiiksi ja muut tilat remontoitua siihen kuntoon, että ensimmäiset hevoset pääsivät muuttamaan. Ihan ensimmäisenä tilalle muuttikin kaukaa pohjoisesta, suoraa kasvattajaltaan, saapui Reetu. Trailerista laskeutui kasvattajan työntekijän taluttamana kaunis punarautias, jonka karva kiilsi kevätauringossa, hurjasti hirnuen. Vielä ei tilalta kukaan vastannut Reetun huutoon. Reetu laskettiin hiekkatarhaan tutustumaan paikkoihin, sillä kohta olisi tulossa viereiseen tarhaan Reetulle kaveri.

Pian saapuikin Henri hevoskuljetusauton kanssa ja sisältä kaikui äänekäs vastaus Reetun hirnuntaan. Viereiseen tarhaan laskettiin Viljo ori, josta olisi tulevien päivien aikana tuleva Reetun tarhakaveri. Reetun kasvattaja, Ville, oli jo vinkannut siitä, että Reetu kaipaisi tarhaan paljon tekemistä, joten vanhat reikäiset kumisaappaat sekä vartavasten hankittu hevosten jumppapallo koristivat Reetun tarhaa. Nopeasti Reetu rauhoittui tarhaansa ja alkoi napsia korsia sieltä löytyvästä heinäkasasta. Minulla oli hyvä tunne siitä, että tämän jyhkeän oripojan kanssa tultaisiin kyllä toimeen. Positiivisin mielin ja varsin ihastuneena uudesta kilpakaveristaan palasin purkamaan hevosten varusteita sekä tekemään listaa siitä, mitä hänen pitäisi muistaa hankkia. © Eedla S.


16.5.2020 ERJ tarinakilpailut Sotamaalauksessa (Eedla)

Käytiin kisareissu pohjoisessa Ruusujärvellä Sotamaalauksessa Vilman ja Eevin kanssa. Reetu osallistui 90cm luokkaan. Lopputuloksissa Reetu jäi niukasti sijoitusten ulkopuolelle ollen kolmas, kahden parhaan sijoittuessa. Kaikesta huolimatta suoritus oli hyvä ja itse reissu mukava.

Tehtävänanto: Tallikoira Huntti tulee tervehtimään sinua ja hevostasi jossain vaiheessa kisapäivää, miten sinä ja hevosesi reagoit? Onko ratsusi tottunut jaloissa pyöriviin, haukkuviin koiriin, vai saako se hepulin Huntista? Ei hätää, Huntti aiheuttaa hepuleita kaikille.

Tuotos: Vihdoinkin perillä. Pitkä ajomatka alkoi painaa ja istumalihakset olivat puuduksissa jo ennen puoltaväliä. Onneksi tallityöntekijämme Vilma lähti avuksi hevosten kanssa sekä piti matkan ajan seuraa. Takapenkillä nuokkuvasta teinitytöstäni Eevistä ei paljon olisi matkaseuraksi ollut. Herätin Eevin, kun käännyimme parkkialueelle kuorkillamme. Saimme auton parkkiin opasteiden mukaan ja tarkoitus oli purkaa koko mukana oleva hevoskolmikko ulos autosta ja käydä taluttelemassa niitä pitkän ajomatkan päätteeksi. Ehdimme purkaa Reetun autosta ja Eevi oli parasta aikaa irrottamassa autossa seuraavaa, kun jostain alkoi kuulua kovaäänistä haukuntaa. Käännyin äänen suuntaan, kun näin suuren koiran juoksevan meitä kohti. Siitä huolimatta, että kotonakin jaloissa pyörii erinäköisiä karvajalkoja, Reetu alkoi hermostua ja ottaa askeleita sivuttain. Kieltämättä myös itseäni alkoi jännittää, sillä vaikka koira ei ollut erityisen vihaisen näköinen, se oli suuri, kovaääninen ja ilman omistajaa. Eevi ei onneksi ollut ehtinyt ottaa autosta seuraavaa hevosta vaan pystyi vetämään hevosauton sivuoven kiinni ja siirtymään itse sillalle katsomaan ettei koira juoksisi suoraa hevosten jalkoihin.

Mitä vielä. Suuri koira tuli ja loikkasi Reetun ja koiran välissä seissyttä Vilmaa kohti. Vilma ei ollut varautunut tällaiseen yllätykseen ja päätyi parkkipaikan hiekkaan istuvilleen. Iso koira alkoi tehdä tuttavuutta häntä vimmatusti heiluen ja taisi samassa hötäkässä puhdistaa Vilman korvatkin. Reetu ei oikein tiennyt miten suhtautua tähän omituiseen, ajoittain lentävään otukseen. Lopulta Reetu päätti, että koska se lentää, sen on pakko olla vaarallinen ja alkoi pyöriä ja peruutella narussa kovemmin pelkän paikallaan steppailun sijaan. Pois olisi päästävä ja pian. Talutin Reetua kauemmaksi ja Vilma lupasi huolehtia koirasta, mutta ennen kuin ehdimme edes auton toiselle puolelle, parkkipaikalle tuli tummatukkainen nainen, joka huusi tiukkaan sävyyn ”Hunttiperkele” ja koira lähti nöyrästi tämän naisen luokse. Nainen esittäytyi kisapaikan omistajaksi ja pyyteli vuolaasti anteeksi koiransa innokasta käytöstä. © Eedla S.


23.5.2020 Maastoestevalmennus Ratsastuskeskus Eevassa (Eedla)

Lähdettiin lauantaina Reetun ja kumppaneiden kanssa Ratsastuskeskus Eevaan, jossa kenttäratsastaja Eeva Kesola piti valmennuksia päivän aikana useista lajeista. Pakkasimme mukaan varusteineen päivineen viisi hevosta ja neljä ratsastajaa ja lähdimme päiväretkelle. Eevassa meille osoitettiin pari tarhaa, joihin saimme päästää hevoset jaloittelemaan ja odottelemaan omaa valmentautumisvuoroansa. Osallistuimme Reetun kanssa maastoestevalmennukseen, jonka teemana oli hallittu laukka radalla.

Lämmittely suoritettiin kiertämällä koko maastoesterata, jonka varrella kävimme Reetun kanssa kaikki askellajit läpi sekä hyppäsimme yhden pienen tukin. Reetu vaikutti oikein omalta itseltään, terävä, herkkä ja työmotivoitunut. Reetu oli saanut purkaa tarhassa turhat energiansa ja vaikutti malttavan keskittyä hyvin. Valmennus aloitettiin kontrollitehtävällä, jossa oli ensin pieni talo, risueste ja pysty, joka oli punainen kolmionmallinen palikka. Reetu hyppäsi esteet, kuin ne olisivat olleet tavallisia puomeista tehtyjä pystyjä, ilman suurempaa kyttäilyä. Esteiden ylittämisen lisäksi tehtävänä oli esteiden välissä pidentää laukkaa ja ottaa se kiinni ennen estettä. Jouduin toden teolla kannustamaan Reetua lisäämään vauhtia, sillä se olisi mielellään mennyt tasaista, hyvin hallittua keskilaukkaansa. Saimme kuitenkin tehtävän suoritettua ja olin tyytyväinen Reetuun ja sen hallittavuuteen.

Seuraavaksi hypättiin radan pätkää, jossa hypättiin ensin ylämäkeen iso tukki, sitten pituus alamäkeen ja jatkettiin kulmalle ja siitä lyhyellä välillä olevalle tarkkuusesteelle. Tiesin, että saisin Reetun helposti takaisin, mutta tukki hiukan arvelutti. Tukki oli iso ja meidän pitäisi saada paljon vauhtia siihen. Nousin kevyeen istuntaan, annoin Reetulle reilusti pohkeita ja siirsin myös painopistettäni. Varoin kaikkia pidättäviä apuja. Loppu viimein jouduin turvautumaan myös raippaan ja koskin sillä kevyesti Reetun lautasia. Pääsimme tukin ylitse, jonka jälkeen istuin satulaan ja tiivistin omaa istuntaa ja sain jo sillä Reetun kokoamaan laukkaansa riittävästi ja pituus sujui helposti. Pidin tempon tasaisena ja tultiin samassa tasaisen tappavassa tahdissa myös kulma ja tarkkuuseste. Eeva ehdotti, että voisin lisätä myös tänne askelpituutta ja ottaa kummastakin välistä yhdet askeleet pois, vaikka muuten suorituksemme oli näyttänyt oikein hyvältä. Testasimme tätä ja Reetu oli kummissaan, kun häntä hoputettiin jälleen kovempaa.

Loppuun hypättiin rata, joka muodostui suurimmaksi osaksi jo hypätyistä esteistä. Rata alkoi pystyeste, risueste, talo linjalla, josta jatkettiin tarkkuusesteen kautta banketille ja isolle tukille. Tukin jälkeen hypättiin pituuseste, josta tultiin taas kulmalle ja siitä lyhyt tie tarkkuusesteelle. Päätin, että radalla pistäisimme hieman vauhtia. Kannustin Reetua lisäyksiin esteväleillä ja otin sen kiinni vasta hiukan ennen estettä. Tukille annoin sen tulla käytännössä niin lujaa kuin vain pääsimme. Olisimme selvinneet radasta puhtain paperein, mutta kisatilanteessa vauhtimme ei varmasti olisi riittänyt palkinnoille. Saimme Eevalta hyviä ohjeita ja harjoituksia tulevaisuuden varalle vauhtimme kehittymiseen. © Eedla S.


24.07.2020 Valmennusviikonloppu Hiivurissa: Kouluvalmennus (Eedla)

Lähdettiin Reetun kanssa Hiivuriin suomenhevosille tarkoitetulle valmennusviikonlopuille. Paikka oli meille ennestään tuttu lukuisista kisoista ja tiesin viihtyväni sielä, ja löytyyhän meiltä myös hiivurin kasvatteja omastakin tallista, kuten Reetun oma poika Ryökäle. Viikonlopun valmentajana toimi enna, jonka historia kilparatsastajana ja valmentajana oli minulla tiedossa. Oltiimpa useampia kertoja mitelty myös vastakkain erilaisissa ruusukkeenmetsästäjäisissä. Tiesin Ennan hyvänä tyyppinä, mutta uskoin valmennuksessa löytyvän naisesta tiukemmankin puolen. Viikonlopun teema oli kenttäratsastus ja valmennukset oli jaettu eri päiville. Perjantaina viikonloppu alkoi kouluvalmennuksella, lauantaina olisi vuorossa maastoesteet ja sunnuntaina ennen kotiin lähtöä koittaisi vielä rataesteet. Valmennus oli tasoltaan CIC1 ja olimme tähän saakka kilpailleen vain Helppoa. Tiesin kuitenkin Reetun potentiaalin riittävän korkeammillekin esteille ja kotona olimme hypänneet 110cm rataa ongelmitta. Halusin valmennuksen myötä nähdä omat realistiset mahdollisuutemme siirtyä kilpailemaan vaativampaan luokkaan.

Lähdimme liikkeelle aikaisin perjantaiaamuna, jotta olisimme paikalla hyvissä ajoin. Perillä purin ensimmäisenä Reetun autosta ja päästin sen jaloittelemaan tarhaan. Purin muutenkin hieman tavaroitamme vastassa olleen tallitytön näyttämään paikkaan. Lyhyen vierailun vuoksi suurin osa tavaroistamme kuitenkin pysyisi autossa tai trailerissa. Hyvissä ajoin ennen kouluvalmennusta katsoin tarpeelliset varusteet valmiiksi, kannoin ne talliin Reetulle osoitetun vieraskarsinan luokse, hain orin sisään ja varustin sen, jotta ehdimme kävellä hyvän tovin ennen varsinaista valmennusta.

Valmennus lähti liikkeelle alkuverryttelyllä, jossa pyrittiin saamaan ratsu hyvin avuille ja taipumaan. Reetu painoi voimakkaasti kädelle ja sen ratkaisu pieneenkään pohkeen painallukseen oli yrittää vauhdin lisäystä. Teimme erilaisia kiemuroita ja siirtymisiä, jotka tuottivat haasteita alkuun. Pidätteet eivät tuntuneet menevän lävitse millään ja muutaman kerran jouduin muistuttamaan vähän tiukemminkin olevani yhä ohjien päässä orin jatkaessa vain matkaa eteenpäin pidätteistä huolimatta. Pikkuhiljaa, kun puolipidätteetkin alkoivat mennä orille perille, siirtymiset ja kiemurat siistiytyivät sekä tempo tasoittui. Verryttelyiden ja lyhyen käynnin jälkeen lähdimme tekemään pitkän sivun alusta pohkeenväistöä kirjaimeen I, jossa suoristus ja siitä jatkettiin pituushalkaisijaa avotaivutuksessa. Käynnissä harjoitus sujui Reetulta varsin mallikkaasti ja olinkin ylpeä oristani. Ravissa vauhti lisääntyi ja alkuun riittävien pidätteiden läpisaanti onnistuneen väistön aikaan saamiseksi vaati töitä ja yrityksiä. Lopulta homma alkoi toimia myös ravissa. Vielä ennen loppuraveja työskentelimme laukassa. Pituushalkaisijalle tultiin laukassa, siirryttiin käyntiin ja nostettiin uusi laukka. Pituushalkaisijan päädystä sai päättää kumpaan suuntaan kääntyy ja tämä piti huomioida jo laukannostossa. Tiesin, että tällainen tehtävä olisi Reetulle huomattavasti helpompi, sillä Reetun laukka oli hyvä ja se nosti sen nätisti. Keskityinkin valmistelemaan siirtymiset mahdollisimman hyvin ja tekemään ne itsessään mahdollisimman pienin avuin. Tyytyväisenä taputtelin Reetun kaulaa tehtävien jälkeen, kun aloimme ravailla loppuraveja pitkin ohjin.

Valmennuksen jälkeen juttelimme ennan kanssa ja olimme molemmat samaa mieltä, että mikäli mielisimme Reetun kanssa korkeammalle tasolle, kouluratsastuksen kanssa tulisi tehdä vielä paljon töitä. Kyse ei ollut siitä etteikö Reetu osaisi tai siinä ei olisi potentiaalia, mutta sen saaminen riittävän herkäksi ja tasapainoiseksi vaatisi paljon työtä. © Eedla S.


25.07.2020 Valmennusviikonloppu Hiivurissa: Maastoestevalmennus

Otin Eedlan ja Reetun vähän poikkeuksellisesti mukaan viikonlopulle. Reetuhan ei varsinaisesti ollut CIC1-tason suorittaja, mutta Eedla pyysi, saisivatko he tulla testaamaan, olisiko heistä nousemaan ylemmälle tasolle. Suostuin tähän, mielestäni valmennusviikonlopun aikana tulisi hyvin ilmi, riittäisivätkö rahkeet kisaamaan vaativampia luokkia. Olivat he kuitenkin kotonakin jo treenanneet tämän tason asioita. Eilisessä kouluvalmennuksessa oli ollut oikein hyviäkin pätkiä, mutta myös harjoitusta vaadittiin paljon. Maastoestevalmennukseen lähdettiin kuitenkin uudella energialla ja innolla, olihan ori kuitenkin esteillä hyvinkin osaava. Kun olimme yhdessä kävelleet maastoestemetsään, ratsukot verryttelivät itsenäisesti metsästä löytyvällä verryttelylenkillä. Ensin kierros ravissa, sitten laukassa. Reetu kävi vähän ylikierroksilla, mutta Eedla sai hyvin rauhoiteltua oriaan. Verryttelyhypyiksi otettiin pientä tukkia ja tynnyriestettä, jotka molemmat Reetu hyppäsi varmalla otteella, vaikka intoa tuntuikin riittävän tälle päivälle välillä turhankin paljon.

Päivän ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä hypättiin coffinia. Siinä ensimmäinen este, suurehko tukki, hypättiin alamäkeen, notkelmassa hypättiin haudan yli ja sieltä jatkettiin ylämäkeen ja hypättiin toinen, samankokoinen tukki kuin alamäessä oli. Eedla ja Reetu tulivat järjestyksessä viimeisenä. Jokaiselle annettiin hyvin tilaa suorittaa, ettei kukaan tulisi perään mahdollisten kieltojen sattuessa. Ensimmäisellä kierroksella Reetu lähti vauhdikkaana tehtävälle, hyppäsi notkeasti tukin yli ja jatkoi alamäkeen. Hauta hypättiin vähän turhankin suurella loikalla yli, mutta ratsastaja sai hallittua tilanteen hyvin. Toinenkin tukki suoritettiin näppärästi. Toisella yrittämällä Reetun askeleet ei ihan sopineet tukin ja haudan väliin, minkä vuoksi orin oli melkeinpä mahdotonta lähteä hyppyyn, joten se päätyi juoksemaan ohi. ”Älä päästä sitä alamäessä niin kovaan vauhtiin. Tee selkeitä pidätteitä, ei tarvitse mennä niin lujaa”, neuvoin. Kolmas ja neljäs kerta sujuivatkin paljon paremmin, ja Reetu oli oikein tyytyväinen suoritukseensa saadessaan ratsastajaltaan suuret kehut hyvästä suorituksesta.

Coffinin jälkeen harjoittelimme vielä bankettia. Käveltyämme yhdessä banketille, selitin kaikille, että aluksi hypättiin vasenta reunaa, jossa oli matalahkot ylös- ja alashypyt. Lopuksi halutessaan sai kokeilla hypätä oikeaa reunaa, jossa alashyppy oli huomattavasti isompi. Reetun suorittaminen banketille oli hyvin varmaa, ja suosittelinkin Eedlalle, että kokeilisivat isompaa alashyppyä, kun kerta koko viikonloppu oli testausta haastavampiin tehtäviin. Parilla ensimmäisellä kerralla ori vähän epäröi tajutessaan alashypyn olevan paljon isompi, mutta rohkeana ratsuna laskeutui, tosin vähän reilusti hypäten alkuun. Suoritukset tasoittuivat kyllä harjoituksen edetessä, ja loppujen lopuksi meno näytti tosi kivalta. Loppuverryttelyksi ratsukot ravasivat yhdessä kierroksen verran alkuverryttelyssä tutuksi tulleen lenkin. Tämän päivän perusteella ainakin ratsukon ehdottomasti kannattaisi alkaa aktiivisesti treenaamaan haastavampia maastoesteitä, potentiaalia ainakin löytyi. © enna


26.7.2020 Valmennusviikonloppu Hiivurissa: Estevalmennus (Eedla)

Sunnuntaina pakkasin autoon jo ylimääräiset varusteemme sekä siivosin trailerin sekä täytin heinäverkon ja vesiastian, jotta pääsisimme estevalmennuksen jälkeen lähtemään kotia kohti. Siivosin myös Reetun käytössä olleen tarhan ehtiessäni. Ennen estevalmennusta kävimme Reetun kanssa lyhyellä maastoreitillä kävelemässä. Reetu kulki reippain askelin, vaikka kulunut viikonloppu oli varmasti ollut rankka sillekin. Omat lihakseni jo kivistivät, vaikka olivatkin tottuneet päivittäiseen ratsastamiseen. Siirryimme maastoretkeltämme kentälle, jossa alkuverryttelyksi ratsastimme ennan valvovan silmän alla kevyttä ravia ja reipasta laukkaa. Sain mielestäni Reetun hyvin pohkeen eteen ja se kulkikin hyvässä temmossa innokkaasti. Teimme alkuun kavalettitehtäviä. Ensimmäinen kavalettitehtävä oli pitkän sivun sisäpuolella, johon suoralle linjalle oli asetettu kolme kavalettia. Toisessa tehtävässä pääty-ympyrän kaarella oli kolme kavalettia. Teimme näitä ensin laukassa ja sitten ravissa. Laukkakavaletit sujuivat moitteetta, mutta ravissa aluksi jouduin rauhoittelemaan Reetun tahtia, jotta onnistuimme ilman kavalettien kolinaa. Kävelimme sen aikaa, kun kavaletit siivottiin kentältä ja pääsimme esteiden kimppuun.

Hyppäsimme alkuun kahden erikoisesteen linjaa. Tultiin linjaa alkuun seitsemällä askeleella. Reetu ylitti vesimaton ja muurin tutusti ilman kyttäämisiä ja alkoi tuntua, että voisimme tulla linjan reippaammalla laukalla ja saada askelten määrän kuuteen. Ensimmäinen yritys oli katastrofi. Liian vähän vauhtia, eikä siitä sen enempää. Pyyhkäisin enimmät hiekat housuista, nousin selkään ja yritimme uudestaan. Nyt väli sujui kuudella askeleella ja ponnistus tuli hyvään paikkana. Loppuaika valmennuksesta hypättiin pitkällä sivulla olevaa kolmen esteen sarjaa. Ensimmäisten esteiden väliin mahtuu kaksi laukka-askelta ja toisen ja kolmannen väliin vain yksi. Reetu suoritti tehtävää hyvin, kuunteli apujani ja yhteistyömme toimi hyvin. Kisakorkeutta korkeampi estekorkeuskaan ei tuntunut haittaavan ja ainakaan esteistä meidän tason nousu ei jäisi kiinni. © Eedla S.