Tutustumiskierros

Luvattiin järjestää tutustumiskierros meidän tiloihimme aina halukkaille. Täältä pääset Eedlan johdolla tutustumaan Saarisen perheeseen, Viljalehdon tilaan ja rakennuksiin sekä muutamiin muihin tyyppeihin, jotka pyörivät tallialueella. Toivottavasti omistat hyvän nimimuistin, meitä on aika paljon. Löydät myös kuvan koko meidän konkkaronkastamme tallihuoneen seinältä.

Tyypit

Eedla ja Henri Saarinen

Minun on korkea aika esittäytyä. Olen tallinomistaja Eedla Saarinen. Olen tällä hetkellä 37-vuotias unelmaansa elävä hevosalan ammattilainen. Koulutukseltani olen ratsuttaja ja valmentaja sekä sairaanhoitaja. Jälkimmäisessä työssä pääsisi varmaan helpommalla kuin hevosten parissa, vaikkei helppoa ole sekään. Hevoskokemusta on kertynyt vuosien varrelta niin kotimaasta kuin Keski-Euroopan kilpa- ja siitostalleiltakin. Opiskelin kuitenkin ”kunnon” ammatin esikoisteni ollessa taaperoikäisiä, koska hevosalan epävarmuus ja perheen perustaminen eivät oikein sopineet yhteen. Hevoset silti pysyivät osana elämääni vähintään valmentamisen ja kilpailemisen kautta.
En koskaan oikein kotiutunut kaupunkiin ja onneksi sama vika oli myös aviomiehessäni, joten muutosta maalle ei juuri tarvinnut keskustella. Viljalehto on kaikkea, mitä voin toivoa. Saimme enoltani perinnöksi suuren velattoman tilan, joka on kulkenut suvussani jo kuuden sukupolven ajan. Eno kunnosti asuinrakennukset ja suurimman osan piharakennuksista viimeisen päälle. Me hankimmekin sitten tilaa vastaan melkoisen määrän lainarahaa ja rakensimme hevosille yhtä hyvät puitteet.
No mistä tunnistat minut tallilla, tai lähinnä erotat teineistä. Olen noin 165cm pitkälyhyt, mutta valitettavasti ulkoilmaelämä ja ikä on tuonut jo kasvoihin omat ryppynsä. Minulla on pitkä vaalea tukka, joka on yleensä aina letillä ja pilkistää useimmiten pipon tai lippiksen alta. Lisäksi olen tylsä ja pukeudun käytännössä aina mustaan, harmaaseen tai siniseen.

Aviomieheni, Henri Saarinen, on helppo tunnistaa. Kyseessä on kuitenkin ainoa aikuinen mies, joka säännöllisesti liikkuu tallilla. Henrilläkin on vahva hevostausta ja Henri on päätoimiselta ammatiltaan kengitysseppä. Lisäksi Henri tekee puusepän töitä sivutöinään. On melko kätevää, kun kotoa löytyy käsistään kätevä remppamies ja oman talon hevosille on ammattitaitoinen kengittäjäkin saatavilla viikonpäivästä riippumatta. Henri osallistuu tallitöihin yleensä konevoimalla ja hänet voitkin nähdä useimmiten traktorin puikoissa. Silloin tällöin ja harvakseltaan Henri kiipeää myös hevosen selkään maastolenkin ajaksi, mutta ukko viihtyy enempi perinteisten tallitöiden tai ajamisen parissa.
Henrillä on kaksi selkeää tavaramerkkiä, Dimexit ja parransänki. Dimexit jalassa Henri painelee läpi vuoden ja luopuu niistä vain kovimmilla kesähelteillä. Dimexien kaverina päältä löytyy yleensä perinteinen ruutupaita tai joku satunnaisesti päälle heitetty t-paita. Henri ei ole mikään shoppailijatyyppi ja mikäli minä tai joku tyttäristä ei ole vaatekaupassa makutuomarina, ostetaan sieltä varmasti tarjouslaarin halvimmat rytkyt, kokolappuja katsomatta ja päälle sovittamatta.

Lapset Eevi, Eino, Helmi ja Hilla

Meidän perheeseemme kuuluu lisäksi neljä lasta. Nykymittapuulla ilmeisesti melko paljon, mutta löytyypähän ponikokoiset ratsastajat valmiiksi kotoa.
Vanhimmat lapsistamme ovat 13-vuotiaat kaksoset Eevi ja Eino. Teinit ovat jo osa tallin peruskalustoa ja auttavat viikkorahojensa (sekä omien hevostensa) edestä tallitöissä ja varustehuollossa. Kaksosuudesta huolimatta tämä parivaljakko on kuin yö ja päivä. Eevi on vaaleatukkainen räpätäti, joka ei ujostele mitään tai ketään. Useimmiten Eevi onkin lähinnä ongelmissa, koska ehtii päästää suustaan noin seitsemän asiaa ennen kuin miettii ensimmäistäkään. Eevillä on tulinen temperamentti ja suonissa virtaa veren sijaan luultavasti bensaa. Tämä ikiliikkuja on ainut lapsistamme, jonka opetusta tai valmennusta olen harkinnut siirrettäväksi jollekin ulkopuoliselle, ihan vain perhesovun vuoksi. Kaikesta huolimatta Eevi on hyväsydäminen ja auttavainen sekä taitava hevosten kanssa. Eevin leipälaji on selvästi esteratsastus, jossa tytön rohkeus ja vauhdikkuus pääsevät esiin. Eevin tunnistat auki liehuvasta pitkästä tukasta sekä värikkäistä vaatteista.

Eevin kaksoisveli Eino on huomattavasti hiljaisempi ja rauhallisempi. Eino viettäisi mielellään päivät pitkät hevosia harjaillen ja pitkillä maastoretkillä. Eino on vähän sellainen haaveilija. Jos hänet jättäisi kannon nokkaan istumaan ajatuksissaan, voisi pojalla kulua siinä istuskellessa ja maailmaa miettiessä tunti jos toinenkin. Einolle kuitenkin hankittiin oma hevonen, joka on luonteeltaan yhtä varma ja rauhallinen, kuin poikakin. Pojan ja hevosen välille on syntynyt melkoinen luottamusside yhdessä vietetyn ja touhutun ajan kanssa ja näiden kahden toimimista on ilo seurata. Oman hevosen myötä myös Eino on innostunut kilpailemaan aiempaa enemmän, vaikkakin kilpailee yhä huomattavasti harvemmin kuin siskonsa. Äitinä haluaisin raahat poikani parturiin, mutta Einon mielestä ylikasvanutta tukkaa ei tarvitse leikata niin kauan, kun se ei silmille tule.

Perheen toiseksi nuorin lapsi on 9-vuotias Helmi. Mistä tuo tyttö onkaan perinyt niin paljon tukkaa ja tummat pitkät ripset. Helmi on jotain kaksosten välimaastosta, huomattavasti rauhallisempi kuin Eevi, mutta vilkkaampi kuin Eino. Helmi on innokas ratsastaja ja ratsastaisi varmaan tunteja, joka päivä, jos vain voisi. Ratsastamisen lisäksi Helmin maailman tärkeimpiä juttuja ovat kaverit. Ei olekaan päivää, kun meillä ei olisi kihertäviä varhaisteinejä tai Helmi ei ottaisi pyörää alle ja pyöräilisi jonkun kaverinsa luokse. Helmi ei vielä niinkään osallistu tallin töihin kuin aikuisen apuna ja valvonnassa. Helmillä on kuitenkin kova into oppia ja hän seuraakin mielellään toisten valmennuksia tai haluaa auttaa hevosten ruokkimisessa.

Meidän perheemme kuopus on 5-vuotias Hilla. Hillan rooli on toimia tallilla lähinnä seuraneitinä sekä auttaa hoitamaan pikkuponeja. Hilla opettelee ratsastamaan tallin shetlanninponeilla ja ompa tyttö päässyt starttaamaan lähitallin kisoissa talutusluokan koulukisoissa. Hilla on varsinainen ilopilleri ja nauraa lähes aina…kaikelle. Hilla osaa olla halutessaan hyvinkin raskasta seuraa ikuisella kyselyiällään, mutta pääsääntöisesti tyttö hurmaa kaikki tallilla kävijät puolelleen.

Muu talliporukka

Lisäksi meidän tallilta löytyy vielä muutama säännöllisesti paikalla oleva tyyppi. Vilma Veteläinen on 27-vuotias tehokas, nuori naisen alku, joka työskentelee meillä tehden tallitöitä, hoitaen hevosia myös kisareissuilla sekä liikuttaen ja auttaen nuorten hevosten ratsutuksessa. Vilma on ammatiltaan hevosenhoitaja ja suorittaa nyt työn ohessa ratsastuksenohjaajan koulutusta. Meidän junioriratsastajaporukka onkin Vilmalle hyvää harjoitusmateriaalia. Vilma on viettänyt ikänsä erilaisilla talleilla ja erilaisten hevosten parissa ja se Vilman toiminnassa ja hevosmiestaidoissa. Tämä nainen onkin minulle oikea ja välillä vasenkin käsi kaiken kokemuksensa kanssa, jotta meidän hevoslaumaa pystyy pyörittämään mitenkään järkevästi.
Lisäksi on kaverukset Alina, 11v., ja Nina, 12v. Tytöt tulivat alun perin kysymään mahdollisuutta hoitaa hevosia. Pian tytöt ystävystyivät etenkin Eevin ja Helmin kanssa ja hitsautuivat tiukasti kiinni meidän talliremmiin. Alina ja Nina tekevät usein apuna tallihommia tai lähtevät mukaan aistimaan kisapaikkojen tunnelmaa. Eipä myöskään ole ensimmäinen tai viideskään kerta, kun nämä nuoret neidot ovat jääneet viikonloppuisin yökylään ja hihitys, puheen sorina ja kikattelu on kuulunut Eevin huoneesta vielä puolenyön jälkeenkin. Tytöt osoittautuivat ajankuluessa myös ikäisiksiin melko taitaviksi ratsastajiksi ja ovat päässeet (tai joutuneet) valmennukseeni ja myös kisaradoille meidän ponien kanssa.

Karvajalat

Tallilla pyörii jaloissa myös karvakamuja. Rosvo ja Rontti ovat meidän cockerspanielipojat, jotka touhuavat mukana tallialueella. Henri metsästää lintuja koirien kanssa ja muutoin ne ovatkin varsinaisia joka paikan höyliä ja aina aamuisin valmiita mukaan aamutalliin. Rosvo ja Rontti ovat vähän huonoja vahtikoiria, koska meidän liehupyllyt rakastavat kaikkia ja toivottavat auliisti tervetulleiksi, niin ystävät kuin hämärämiehetkin, hännät heiluen.
Lisäksi meillä on kolme hämmentävän samannäköistä musta-valkoista kissaa, Likka, Mimmi ja Leidi, joiden päätehtävä on pitää hiiret, rotat ja muut tuholaiset vähän loitommalla ja sivutoimisesti toimivat kissaterapeutteina ja unikavereina.

Viljalehdon historia

Kuulit varmasti meidän tilan historiasta jonkin verran jo aiemminkin. Viljalehto on rakennettu enoltani perimille tiluksille virtuaaliseen Keski-Suomeen. Tilan periminen oli unelmieni täyttymys ja pääsin vihdoin suunnittelemaan oman näköistäni toimintaa hevosten parissa. Osa suunnitelmistani ja haaveistani on peräisin jo lapsuudestani, kun vietin aikaa Viljalehdossa, ensin vieraillen isovanhempieni ja myöhemmin enoni luona. Näitä lapsuuden suunnitelmia päivitettiin vastaamaan nykypäivää ja sen tarpeita. Vanha tallimme on rakennettu isoisäni ollessa lapsi 1928. Isoisäni isällä oli tilalla ravi- sekä työhevosia. Vielä omassa lapsuudessani isovanhemmat pyörivät tilalla ravitallitoimintaa, mutta luopuivat hevosista iän myötä eikä enoani niin innostanut hevoset vaan hän keskittyi metsänhoitoon ja kauempana olevien peltojen viljelyyn tilan ulkopuolisten töiden lisäksi.

Vanha talli ei enää vastannut määräyksiä hevosten pidosta ja se vaatisi korjauksia. Lisäksi meidän tarpeisiimme sen 10 hevoskarsinaa olisi liian vähän. Niinpä muutimme tilalle loppuvuodesta 2018. Onneksemme enoni oli kunnostanut ja remontoinut kaikki asuinrakennukset sekä osan piharakennuksista niin pääsimme heti uuden tallin rakentamisen kimppuun. Uusi talli valmistui loppuvuodesta 2019 ja tilan ensimmäiset hevoset saapuivat alkuvuodesta 2020. Uuden tallin valmistuttua aloimme kunnostaa vanhasta tallista säännösten mukaista ja puitteiltaan uutta puolta vastaavaa tallia. Uusi talli rakennettiin vanhan ulkonäköä mukaillen ja molemmat rakennuksista maalattiin, jotta yleisilmeemme pysyisi yhtenäisenä.

Viljalehdon tilan nimen takaa löytyy tarina. Sitä ei ole suinkaan nimetty tilalla aikoinaan asuneiden henkilöiden mukaan vaan sen miljöön, johon tila on rakennettu. Aikoinaan Viljalehdon ensimmäiset rakennukset on rakennettu lehdon reunaan, jossa sitä muutoin ympäröi suuria viljapeltoja. Maisemat ovat vuosien saatossa muuttuneen. Lehto löytyy yhä päärakennuksen takaa, mutta sinnekin on painunut hevosen mentäviä maastoreittejä. Viljapellot ovat saaneet väistyä ja niiden paikalle on rakennettu tallirakennukset, tarhat, kentät ja muut piharakennukset.

Tallit ja tilukset

Kuten jo edeltä pystyitkin päättelemään, Viljalehdossa on kaksi tallirakennusta. Uudessa tallissa on karsinapaikat 20 hevoselle, joiden lisäksi talliin rakennettiin kaksi pesupaikkaa ja yksi vesipisteetön varustuspaikka. Luksuksena toiseen vesipaikkaan asennettiin myös solarium. Uuteen talliin sijoitettiin varuste-, kuivatus- rehu- ja tallihuoneet sekä suora kulku heinälatoon, joka rakennettiin tallirakennusten väliin. Kaikki sosiaalitilat siirrettiin uuteen talliin, koska vanhasta tallista haluttiin kaikki mahdollinen tila hyötykäyttöön. Uuden tallin valmistuttua vanha talli purettiin käytännössä kokonaan sisätiloiltaan, siihen tehtiin tarvittavat peruskorjaukset ja rakennettiin karsinaelementeistä 14 karsinaa poneille. Tallista saatiin myös suora kulku ison tallin varuste- ja sosiaalitiloihin heinäladon kautta. Korjauksen yhteydessä jätettiin myös nimitykset uusi ja vanhatalli pois ja tilalla puhutaankin nykyään isosta tallista ja ponitallista. Vaikka oma kehu haiseekin, olen tyytyväinen siitä, millaiset puitteet rakensimme hevosillemme sekä millaista käytännöllisyyttä meillä on myös tallitöitä tekeviä ihmisiä ajatellen.

Sisältä tallimme ovat kuin mitkä tahansa muutkin. Vaaleat seinät, vaalean puun ja mustaksi maalatun metallin yhdistelmä karsinaelementeissä ja harmaa betonilattia ovat monesta muustakin paikasta tuttu näky. Tallihuoneeseen on kannettu vanhan kotimme kolmen istuttava sohva ja pari eriparista nojatuolia ajanvietto- ja kahvitaukopaikoiksi. Henri teki sinne puusta myös ruokaryhmän ja ”keittiötasot”. Tallilaisten luksusta on tallihuoneessa sijaitseva jääkaappi, mikro ja kahvinkeitin sekä vesipiste. Tallihuoneen nurkassa on myös meidän vessa. Seinät ovat jo nyt täyttyneet pikkutyttöjen lempijulisteista ja kuvista eri tapahtumista ja kisoista. Kunniapaikalla on se ainoa kuva, jossa meidän koko porukkamme on ikuistettuna. Lisäksi viriteltiin katonrajaan naru kiertämään ympäri huoneen ja kertyneitä ruusukkeita on pistetty sinne talteen. Tallihuoneeseen Henri on luvannut nikkaroida yhdeksän kaappia, jotta jokaisella tallilaisella on oma paikkansa, jossa säilyttää haluamiaan omia varusteitaan. Varustehuone koostuu lähinnä Henrin nikkaroimista hyllyistä ja säilytysratkaisuista, satulatelineistä ja suitsikoukuista, sekä valtavasta määrästä erinäköisiä hevosten varusteita. Rehuhuoneemme on tylsääkin tylsempi. Vesipiste tiskipöytineen ja kuivausritilöin, iso kasa ämpäreitä ja matalia ruokintavateja sekä jälleen hyllyt Henrin käsialaa, Ikean muovilaatikot sekä pari pientä roskista rehujen säilyttämiseen. Kuivatushuone on lämmin koppero varustettuna tallipyykkikoneella, viemärillä ja kuivaustelineillä, ei mitään maata mullistavaa, mutta toimivaa. Emme yritäkään rakentaa luksuspuitteita ulkoisesti vaan hevosille hyvin sopivia, toimivia ja käytännöllisiä tiloja, jotta päivittäinen toiminta hevosten parissa olisi mukavaa.

Ratsastamiseen meiltä löytyy niin ison tallin yhteydessä oleva maneesi kuin hyvin salaojitettu ulkokenttäkin. Vanhasta aitasta on tehty meidän estekaluston ja siirrettävien kouluaitojen varastotila. Talvikaudeksi kieltämättä laiskuuttamme nostamme osan puomeista ja tolpista myös maneesin seinärakenteisiin talteen. Puitteemme mahdollistavat niin koulu- kuin esteratsastuksen joko valmennuksien, rataharjoitusten tai kilpailuiden muodossa. Lisäksi läheiselle ratsastusreitille on rakennettu lähialueen tallien yhteistyönä maastoesterata, jota voi sovitusti käyttää harjoitteluun sekä kilpailuiden järjestämiseen. Päärakennuksen takana olevassa lehdossa kulkee leveämpiä ratsastuspolkuja ja hiekkaisia metsäautoteitä maastolenkkejä varten. Varmajalkaisille maastoilijoille löytyy myös pienempiä polkuja ja hieman umpeen kasvaneempia metsäautoteitä, jotka kuitenkin ovat pohjiltaan riittävän tasaiset turvalliseen käveleskelyyn.

Haluaisin kovin, että maisemamme täyttyisi valkoisista putkitarhoista idyllisesti. Todellisuus on kuitenkin se, että ratsastuskentän valkoiseksi maalatun aidan lisäksi, meiltä löytyy kuusi isompaa hiekkapohjaista tarhaa, joiden ympärystä kiertää valkoinen putkiaita. Muutoin tarhamme ovat valkoisen sähkölangan ympäröimiä. Lankatarhoista löytyy vielä toiset kuusi hiekkapohjaisina, joiden lisäksi maapohjalla olevia on viisi. Maapohjaisiin tarhoihin on mahdollisuuksien mukaan langattu mukaan myös pieniä metsäkaistaleita. Olemme pyrkineet löytämään hevosillemme tarhakavereita ja valtaosa hevosista pääsevätkin tarhaamaan kokopäiväisesti pienlaumoissa. Kesäksi meiltä löytyy muutamia omia laidunlohkoja, tallin lähistöltä, aktiivikäytössä oleville hevosille. Nuoret, etenkin orit, lähtevät usein kesäloman viettoon alueen orilaitumille.

Viljalehto on luultavasti ikuinen projekti enkä varmaan koskaan pääse sanomaan sen olevan valmis. Seuraavana meillä on työn alla vanhan maatalousrakennuksen kunnostaminen säänsuojaksi traktorille ja muille työkoneille, sekä vanhan lantalan peruskorjaus. Onneksi kaikenlainen tekeminen on mieleistä, emmekä varmaan osaisi vain istua aloillamme.

Copyright

Esittelysivun kuvamateriaalin copyrightit listattuna järjestyksessä
Potrettipiirros © Razeback 2020
Kissat © Jennifer C. (CC-BY 2.0
Koirat © ransu.kuvat.fi
Miljöökuvat © AK